Eilen satoi vähän lunta ja tänä aamuna oli pakkasta reippaat -10 astetta ja outo valoilmiokin taivaalla  näkyi jes, näistä keleistä minä pidän ja ponit myös mutta koiruudet eivät, käyvät vain pikaisesti juoksemassa pihan ympäri ja tarpeillaan ja sitten jo kiiruusti tupaan ja sohvalle paalupaikalle tarkkailemaan ikkunasta, että olisikos pihalla jotakin haukuttavaa  

Kävin katsomassa miltä näyttää laitumella näin kauniina talviaamuna ja samalla kaadoin muutaman pikkuisen havupuun poneille jyrsittäväksi, olen antanut myös viime kesänä kuivattuja koivun, pihlajan, pajun ja haapapuun oksia lehtineen ja kerppuja, niistä ponit tykkäävät

Laidun talviunessa

Vahtivuorossa Maisa

Ponitallin pääty

ja kuvia poneista... Hilma ja Helen

Heppu ja Hannes

Hui, kuinka aika rientää Joulukin meni ohi ja vuosikin jo vaihtui, enkä ole saanut blogisivujani päivitettyä, plääh.... jotenkin tuntuu niin toivottomalta, kun sain selkäni pitkän toipumisajan kuluttua aika hyvään kuntoon, niin sitten ensimmäisillä pakkasilla liukastuin keskussairaalan jäisillä ulkorappusilla, niin että keppien kanssa sain könkätä muutaman viikon ja vieläkin on jalka kipeä, särkee ja turpoilee mut enivei eteenpäin mennää vaikka vähän hitaammin

Joten joulukuu meni löhötessä sohvalla koirien kanssa, eipä nuo kelitkään ole olleet houkuttelevia, että olisin hinkunut poniajelulle. Vettä satoi melkein joka päivä. Onneksi tuli syksyllä ajettua hiekkaa tarhoihin, muuten ponit olisivat saanneet tarpoa mutavelissä

Ihan täydestä menee tämmöttinen muovinen Joulukuusikin..... kait?

Kovasti on ollut hevostallinetin sivuilla puhetta karsinakuivikkeista, joten päätin ottaa kokeiluun olkipelletit ja posittiivisesti yllätyin, ei pölise ja karsinat on helppo puhdistaa, joten haimme agrista ison 500kg säkin, eiköhän siitä riitä pitkäksi aikaa

Vihdoinkin on vähän lunta, lisää saisi vielä tulla, kun minulla on haaveissa, että saisin pellolle pienoisen raviradan, ettei tarvitsi lähteä liukastelemaan teiden pientareille

Lumisia kuvia poneista......

Heppu-Herralla, ikää nyt 4 vuotta

Hannes-Pullalla, ikää nyt 3 vuotta

Hilma-Hienohelmalla, ikää nyt 4 vuotta

ja kuopuksella Hellu-Helenalla, ikää nyt 2 vuotta

Jouluna riehunnut myrsky teki tuhojaan meilläkin, ponitarhaan kaatui puu, nyt se on raivattu pois ja tarha saatu takaisin käyttöön....

ja jäljelle jäi vain risuja. Ilman sähköä saatiin viettää Tapaninpäivä, eipä tuo suuremmin surettanut, kun torppa lämpiää puilla ja samoin hella 

Eipä ole lumisateet vieläkään tulleet ja päivät senkun vain lyhenee, joten kiirettä pitää jos meinaa ehtiä töiden jälkeen poniajelulle valoisan aikana. Se meinaa sitä että pitää vähän aikaisemmin lähteä töistä  

Vielä loppukesän ja syksyn surullisia kuulumisia. Tapahtuma, jota emme koskaan unohda. Yritettiin tavoitella mieheni kanssa hänen äitiä puhelimitse, mutta hän ei vastannut puhelimeen, ajateltiin että hän on ystävänsä luona, mutta kun ei viikkoon saatu yhteyttä niin menimme viikonloppuna katsomaan että olisikohan Mummu kotosalla. Oli hän kotona, mutta nukkunut pois ikiajoiksi...... Kyllä siinä paikassa tuntui, että maa vajoaisi jalkojen alta ja tuli aivan tyhjä ja avuton olo, ajatuksetkin pysähtyivät.....

Siinä hautajisjärjestelyjen ja hautajaisten jälkeen havahduin, että meidän Justiina joka elokuussa täytti 10 vuotta on kipeä ja ollut jo jonkin aikaa. Ei syönnyt kunnolla ja oli niin poissa olevan oloinen ja niin kipeä. Eläinlääkäri totesi että kohtutulehdus, se leikattiin ja kauhukseni märkäkohtu oli valtava, se painoi 2,7 kg Nyt Justiina on oikein pirteä ja normaali oma itsensä

Keuhkokuume! nyt olen senkin potenut, sairastuin ihan normaaliin flunssaan ja sen jälkitautina sain keuhkokuumeen, kyllä oli vetelä ja voimaton olo, mutta lääkekuuri tehosi nopeasti 

Niin poniajelullakin ollaan käyty, tässä kuvia viime lauantailta

Heppu ja Heidi, Hannes ja Essi

Moottoritien sillalta, viikonloppuisin liikennettä on vähän, mutta arkisin meno on ihan toista

Hannes ja Essi sillalla , Hannes on poneistani kaikkein rennoin tyyppi, sitä ei moottoritien liikenne hetkauta eikä se muutenkaan piittaa ohi ajavista autoista

Hanneksen kyydissä

Heidi, Heppu ja valtavat risukasat, ensivuoden alussa meidän metsätiet muuttuvat huoltoteiksi, kun  moottoritietä aletaan tekemään Haminan ohi Vaalimaalle. Saa nähdä aiheuttaako muutokset hankaluuksia meidän lenkkeilyyn, toivottavasti ei!

Hepulla alkaa olla jo kunnon talvikarva

Hannes punnertamassa mäkeä ylös jaksaa jaksaa...

Odottelemassa jos kohta päästäisiin tien yli ......

Hannes niin tarkkana

Mihin päiväni ovat oikein menneet?! kun en ole ehtinyt blogia päivittää Mut eni vei, ajotreenejä on jatkettu ja edistymistäkin on tullut etenkin Hepun kanssa. Pakkasimme pari viikkoa sitten Heljän kanssa ponit Alpon ja Hepun traikkuun ja kärryt autoon  ja suuntasimme Harjun harjoitusraviradalle treenaamaan ravia, kun siellä on tilaa ja vastaan tulijoita ei ole, siis mainoi paikka opetella ravia ja ja kyllä muutamat laukkapyrähdykset tehtiin. 

Hilman ja Hanneksen kanssa ollaan myös ajeltu, mutta pysytty ihan vaan täällä kotirintamalla

Kesäinen kuva, palailemassa lenkiltä Hilma, minä ja Hannes, Essi

ja syksyinen kuva Hilma ja Essi lenkin jälkeen

Uskomatonta kuinka lämmintä nyt on, ponit meinaavat läkähtyä paksujen turkkiensa kanssa, nyt riittää vain reipas kävelylenkki ja ovat ihan märkiä...tulis jo edes pikku pakkanen ja vähän lunta, tosiaan vaan vähän lunta

Niin ja on käyty tässä syksyn aikana näyttelyissäkin, Helena Kouvolassa Hippoksen näyttelyssä, jossa sai 2-palkinnon

Helena niin puhtoisena

Kuvat; Laura Taimioja

Hilma osallistui Eliitti näyttelyyn Kirkkonummella, Eliittinäyttely on kutsunäyttely ja se järjestetään joka toinen vuosi, sinne pääsevät hyvin näyttelyissä sijoittuneet ponit, Hilmallahan on yksi BIS 3 sijoitus toissa kesältä  joka oikeutti tuohon näyttelyyn

Hilman sijoitus 6/7... taisi olla hieman liian pyöreässä kunnossa

(kuvat on kopioitu kuvaajan luvalla)

Ratastustakin on harrastettu ja nyt olisi tarkoitus aloittaa ihan säännöllisesti, kun tytöistä paljon kivempaa ratsastaa kuin istua kärryn penkillä, tosin onhan meillä suunnitteill,a että käytäisiin viikonloppuna retkellä ponien kanssa ja otettaisiin oikein eväät mukaan itselle ja poneille

Jenna on jo kokeillut vähän raviakin, mutta vielä on paljon opittavaa

Ilmeet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

ja Saana odottelemassa vuoroaan

vielä pitää Saanan huikan kasvaa, että jalat ylettäisivät kunnolla jalustimille

kuuntelu oppilaana

Saana pitää koirista aivan mielettömästi, voi sitä riemua kun pääsee Maisaa katsomaan

saihan Jennakin Maisalta oikein koiran pusun

Jospa nyt ehtisin useammin päivittää blogia säännöllisesti, kun päivätkin ovat taas niin lyhyitä ja sisällä tulee nyt oltua enemmän

Laitanpa tähän lopuksi kuvia Hepusta ja Hanneksesta

pojat hippasilla

Viikolla käytiin opastamassa Annikalle ja Veera ponille meidän lenkkimaastoja. Heppu ja Hannes olivat ihan innoissaan tyttöseurasta lenkillä menivät niin reippaasti ja kuuliaisesti Veeran perässä Veera on raviponi ja Annika ohjastaa sitä raveissa ja ikää Veeralla on 11 vuotta. Jonakin päivänä menemme kyläilemään Veeraponin tallilla, siellä on enemmänkin ravihevosia ja sinne ei ole meiltä matkaa kuin muutama kilometri

Alku härdellin jälkeen kolmikko lähti hienosti matkaan

Hannes ei oikein tahtonut pysyä isompien perässä

 Hannes pärjää jo ilman taluttajaa

Veeran makeet kärryt

Täältä tullaan tien täydeltä

Hannes niin tomerana

Ajoharjottelua on jatkettu Hilman kanssa ja hyvin on mennyt, joten pian lähdetään pitemmälle lenkille ja Heppu saa lähteä henkiseksi tueksi mukaan Uskomattoman helposti on ajo-opetukset sujunut ponien kanssa, on mulla vaan ihanat ponit

Ponitytöt Heidi ja Essi opettivat Hepulle ja Hannekselle agilityn saloja oli jos jonkinmoista agility-estettä, aluksi ponit olivat ihan ihmeissään että mitä tämä oikein on, mutta muutaman harjoituksen jälkeen alkoivat oivaltamaan että mitä pitää tehdä...tai pitäisi

Hepun taidonnäytteet

....tää mattojuttu oli ihan helppo

hei haloo onks ihan pakko nousta tasolle

okey,okey

vähäks oon hyvä jätkä

rengas oli aika haastava juttu, ei sitten millään tahtonut jalat mennä renkaan keskelle

hei kattokaa mä tein sen!!

tämä hapsujuttu oli aika haastava, mutta kyllä siitäkin läpi mentiin porkkanan voimalla...

hei onkos nää hapsut syötävää....

ja näin mennään vauhdilla läpi

ja lopuksi pujottelua....tänne ja..

sit tonne...

Ja pikkuinen Hanneskin oppi mallikkaasti agilityä

ja Hanneksen tyyli näytteet .... matto, oiskohan sen alla jotakin syötävää...

höh, ei ollutkaan.....mennään sitten yli sillee ihan varovasti vain

rengas tuotti haastetta, mutta lopulta onnistui... olihan meillä porkkanapussi matkassa mukana

.....vähäks Hannes ja Essi olivat polleeta

tasolle nouseminen tuotti vaivaa, huh huh...

....mutta pienen avustusjoukon tuella onnistui sittenkin

hei mä en näe mitään..... en liiku en

oon tässä vaan....

mutta apua tuli....

ja hei katsokaas kuinka hienosti me mennään

tämä oli kaikkein helpoin juttu... ensteks vasemmalta ja....

..sitten oikealta vai kumminkohan päin se meni, enivei, mutta hienosti kuitenkii meni

ja kotimatka taittui näin komiasti

Siis tätä päivää olen odottanut jännityksellä kun Hilmalle laitetaan ensimmäisen kerran kärryt perään. Eilen teimme sen ja ihan hyvinhän se meni Tosin Hilmalla oli aika vauhti päällä ja hieman rauhattomasti meni, mutta ei saannut hepulia kärrystä. Vähän piti nousta pystyyn, kun ohi meni maansiirtoauto...olihan se iso ja paha ääninen

ja näin tyylikkäästi me mentiin

pitihän sitä välillä pysähtyä ihmettelemään ja samalla maistella valjaita

tietä ylittäessä pitää pysähtyä ja katsoa tarkkaan onko autoja tulossa

ja näin me marssittiin porukalla pitkin pyörätietä.....ja Hilma niin täpinöissään

Hilman ajoharjoituksen jälkeen Heidi lähti Hepun kanssa lenkille ja me hetken mietittyä päätettiin, että Hannekselle tekisi hyvää päästä pienelle ohjasajolenkille

ja niin me lähdettiin, Annika avustajana ja Essi ohjastajana

ja tästä se lähtee, pikkuhiljaa Hannes oppii kulkemaan ilman taluttajaa

Odoteltiin pyörätiellä, koska Heidi ja Heppu tulevat ja pianhan nähtiin niiden tulevan, joten mentiin heitä vastaan

ja voi sitä onnea kun pojat kohtasivat 

sieltähän ne tulevat...

on ne vaan niin ihquja...mamman pikku-poijat